Ada

Tätä blogia kirjoittelee 17-vuotias tyttö Sipoosta. Harrastuksiini miellän hevosien lisäksi satunnaisen lenkkeilyn ja salilla käymisen, sillä pidän liikkumisesta älyttömästi. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti, pikkuveli, isoveli ja kissa minun lisäki. Käyn tällä hetkellä lukiota Sipoossa, sen jälkeen jatkosta ei ole tietoakaan.





Hevoshistoria

Aloitin ratsastuksen Karlvikin poniratsastuskoululla kun olin toisella luokalla, eli joskus vuoden 2005 puolivälissä. Siellä sain ensimmäisen hoitoponini "Kirsikan" suoritettuani perushoitomerkin. Kirsikka oli pieni shetlanninponitamma mitä hoidin vähän alle puolivuotta.

Kirsikka-ponin jälkeen vaihtui hoitoponiksi "Sampo".Sampo oli myös shetlanninponi, astetta pyöreämpi sellainen, sillä oli ihana rokkitukka joka sojotti minne sattuu. Sampo tykkäs aina tallista ulos astuessa jyrätä tallin seinällä oleville kauralaareille keinolla millä hyvänsä, ja sadepäivinä se tykkäs mennä maneesissa ratsastaja selässä piehtaroimaan. Tätä riiviötä ehdin hoitaa ihanat 3vuotta (2006-2009).

kesä 2009


talvi 2009-2010
Karlvikin poniratsastuskoululla ehdin ratsastaa noin 3 ja puoli vuotta, jonka jälkeen siirryin Eriksnäsin hevosratsastuskoululle. Puolivuotta kun olin tuntihevosilla ratsastanut, sain samalta tallilta ensimmäisen vuokraponini "Baby Elviksen". Ratsastin silti toiset puolivuotta tuntihevosilla hoitaen Epiä samalla.

Baby Elvis

Elvis oli 19-vuotias risteytysponi papparainen, se oli kiltti ihan kaikissa hoitotoimenpiteissä, suoraansanottuna ihan unelma poni! Se oli vanha ja tosi kokenut, joka sitten opetti mulle tosi paljon. Esteillä se kielteli jos puomit nousi yli 70cm, ja koulua mentäessä se oli super vaikea! Aloin käymään Anna-Kaisa Huotarin "annis" este- sekä koulutunneilla vakituisesti. Pikkuhiljaa mekin kehityttiin, taino minä itseasiassa, ja palaset alkoi loksahdella kohdalleen. Käytiin pieniä seurakisoja omalla tallilla, sekä lähdettiin välillä reissuunkin muille talleille kisaamaan.  Epiä ehdin 1½  vuotta vuokrata, kunnes mulle kerrottiin että sen on aika lähteä eläkekotiin. Tottakai mulle tuli siinä tosi kova suru ja ikävä, mutta jätin viimeiset hyvästit sinä aamuna kun se lähti pois ja pari viikkoa vierähti ilman ponia niin munkin olo alkoi pikkuhiljaa parantua. Silloin tuntui että tämä poni opetti mulle ihan kaiken!


Meidän viimeisiä estekisoja 70cm SkaRa

Tokat koulukisat Skara HeC


Viimeinen aamu yhdessä 27.6.2009 <'3